Tästä kirjasta on kauvan epäilty, oliko se luettava pyhään Raamattuun, vai ei: erinomaisesti, että hänen tekiänsä antaa kuulla 9. luvussa, niinkuin kunigas Salomo puhuis koko kirjassansa, jonka viisaus myös kuninkaan kirjassa korkiasti ylistetään. Vaan vanhat isät ovat hänen peräti Pyhästä Raamatusta eroittaneet, ja luulleet, että se kuningas Salomon nimen alla tehty on, että se kuulluisan kuninkaan nimellä sitä jalompana pidettäisiin voimallisten tykönä maan päällä, joille se ensisti ja erinomaisesti kirjoitettu on. Kuitenkin on tämä kirja yksi oikia ensimmäisen käskyn selitys; sillä tässä sinä näet, että hän aina opettaa Jumalaa pelkäämään ja hänen päällensä toivomaan; peljättää Jumalan vihalla niitä, jotka ei pelkää Jumalaa. Sitä vastaan lohduttaa ja vahvistaa Jumalan armolla niitä, jotkahäne päällensä uskovat ja hänen tykönsä turvaavat, joka on oikia ensimmäisen käskyn ymmärrys. Josta myös ymmärretään, että ensimmäisestä käskystä, niinkuin luontolähteestä kuohuu ja vuotaa kaikki viisaus, ja on totisesti se käsky oikia aurinko, josta kaikki viiaat näkeät, mitä he näkevät. Sillä joka Jumalaa pelkää ja hänen päällensä uskoo, hän on täynnä viisautta, kaiken maailman opettaja, voimallinen puheissa ja töissä, kaiken opin ja elämän tuomari, joka Jumalalle kelpaa, Sitä vastaan, jolla ei ensimmäistä käskyä ole, eikä pelkää Jumalaa eli turvaa häneen, on täynnä hulluutta, ei taida mitään, eikä ole mitään, ja se on erinomainen syy, minkätähden tätä kirjaa pitää luettaman, että me oppisimme Jumalaa pelkäämään, ja hänee luottamaan, johon hän myös meitä auttakoon armonsa kautta, amen!
Luku 1