Salomon viisaus
Luku 5
Vanhurskasten ja jumalattomain erinkaltainen loppu.
Silloin vanhurskas seisoo suurelIa rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä
ahdistaneet ja hänen työnsä hyljänneet ovat;
2. Koska he sen näkevät, niin he hämmästyvät sangen hirmuisesti, ja tyhmistyvät
sitä autuutta. jota ei he toivoneet.
3. Puhuvat toinen toisellensa, ja katuvat, ja huokaavat henkensä ahdistuksesta,
ja sanovat: tämä on se, jonka me ennen pidimme nauruna ja pilkka-sananlaskuna.
4. Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpiänä.
5. Kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan, ja hänen perintönsä pyhäin
sekaan'?
3: 9.
6. Sen tähden olemme eksyneet oikialta tieltä, ja vanhurskauden kynttilä ei ole
meitä valistanut, eikä vanhurskauden aurinko meille koittanut.
7. Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, ja olemme vaeltaneet
harhoja retkiä; mutta Herran teitä emme ole tietäneet;
8. Mitä autti meitä koreutemme? mitä hyödytti meitä rikkaus ja ylpeys?
9. Kaikki ovat menneet ohitse niinkuin varjo*, ja niinkuin sanansaattaja, joka
juosten menee;
1 Aika K. 29: 15. Viis. 2:5.
10. Niinkuin laiva, joka aalloissa juoksee, jonka jälkeä ja vanaa, sittekuin se
on mennyt ohitse, ei löydetä aalloissa;
San.1. 30: 18, 19.
11. Eli niinkuin lintu, joka tuulessa lentää, jonka rataa ei enään löydetä, sillä
hän laukuilee ja pieksää tuulta, ajaa ja eroittaa sitä liehuvaisilla siivillänsä,
ja sitte ei löydetä merkkiä senikaltaisesta lennosta;
12. Eli niinkuin nuoli, joka jo. takuta kohden lasketaan, hajoittaa tuulen, joka
kohta kokoontuu jälleen, ettei tuta taideta, kusta se mennyt on:
13. Niin myös me, kohta knin me syntyneet olimme, saimme lopun, ja emme mitään
hyvää työtä ole tehneet, Job 8:9.
14. Vaan me olemme kulutetnt meidän pahuudessamme.
15. Sillä jumalattoman toivo on kuin tomut tuulelta hajoitettu, ja niinkuin vetelä
vaahto, jolka myrskyltä on ajettu, ja niinkuin savu, joka tuulelta on puhallettu
pois, ja niinkuin se kohta unhotetaan, joka ainoastaan päivän vieraana on ollut.
Job 8: 13, 14. San. 1. 10: 25. 11: 7. Ps. 1: 4. Jak. 4: 14.
16. Mutta vanhurskaat* elävät ijankaiklkisesti, ja Herrassa on hei. dän palkkansat,
ja kaikkein Korkein pitää heistä murheen.
Ps.. 40: 5. 125: 1. t 1 Mos. 15: 1.
17. Sentähden saavat he Kunniallisen valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä;
sillä hän varjelee heitä oikialla kädellänsä, ja suojelee heitä käsivarrellansa.
18. Hän ottaa kiivautensa* haarniskaksi, ja varustaa luontokappaleen vihollisten
kostoksi.
Ps. 7: 13.. 18: 9. Jes. 59: 15, 16, 17.
19. Hän pulkee päällensä vanhurskauden pantsariksi, ja panee ankaran tuomion kilveksi.
20. Hän ottaa oikeuden voittamattomaksi turvaksi.
21. Hän teroittaa julman vihansa miekaksi, maailman pitää menemän sotaan hänen
kanssansa taitamattomia vastaan.
22. Pitkäisen tulen ampuma pitää osaaman oikein, ja pitää pilvistä tuleman,
niinkuin kovan jännitetyn joutsen jotakuta kohden.
23. Ja taajat rakeet, jylinän sateen vihasta lankeeman, niin pitää
myös meren vedet julmistuman heidän päällensä. Ja virrat
pitää suuresti kuohuman.
24. Ja suuren myrskyn pitää
puhaltaman heitä vastaan, ja lennättämän heitä niinkuin tuulispään.