JUDITIN KIRJA

Luku 5


1. Kun Holoferneelle, Assurin sotavoimain ylimm�lle p��lik�lle, ilmoitettiin, ett� israelilaiset varustautuivat sotaan ja ett� he olivat sulkeneet vuoriston halki kulkevat tiet ja linnoittaneet kaikki korkeiden vuorten huiput ja asettaneet tasangoille esteit�,
2. niin h�n vihastui silmitt�m�sti ja kutsui luoksensa kaikki Mooabin ruhtinaat ja Ammonin sotap��lik�t sek� kaikki rannikkoseudun satraapit
3. ja sanoi heille: "Ilmoittakaa minulle, te Kanaanin pojat, mink�lainen on se kansa, joka asuu vuoristossa, ja mink�laiset ovat ne kaupungit, joissa he asuvat, ja kuinka suuri on heid�n sotajoukkonsa ja mihin perustuu heid�n voimansa ja v�kevyytens�, ja kuka on pantu heid�n kuninkaaksensa johtamaan heid�n sotajoukkoaan,
4. ja mink�t�hden he, p�invastoin kuin kaikki muut l�nnen maissa asuvat, ovat pit�neet minua liian halpana tullaksensa minua kohtaamaan".
5. Silloin Akior, kaikkien Ammonin lasten p��llikk�, vastasi h�nelle: "Kuulkoon minun herrani sanaa, jonka palvelijasi puhuu, niin min� tahdon ilmoittaa sinulle totuuden siit� kansasta, joka asuu t�ss� vuoristossa sinun l�heisyydess�si; eik� ole valhetta p��sev� sinun palvelijasi suusta.
6. T�m� kansa on kaldealaisten j�lkel�isi�.
7. He asuivat ennen muukalaisina Mesopotamiassa. Koska he nimitt�in eiv�t tahtoneet seurata Kaldean maassa asuvien isiens� jumalia,
8. niin he luopuivat isiens� tiest� ja rupesivat palvelemaan taivaan Jumalaa, jonka olivat oppineet tuntemaan. Mutta silloin heid�n is�ns� karkoittivat heid�t pois jumaliensa kasvojen edest�, ja he pakenivat Mesopotamiaan ja asuivat siell� pitk�n aikaa muukalaisina.
9. Mutta heid�n Jumalansa k�ski heit� l�htem��n pois t�st� heid�n muukalaisuutensa maasta ja vaeltamaan Kanaanin maahan. Niin he asettuivat asumaan sinne ja saivat itsellens� ylen paljon kultaa ja hopeaa sek� runsaasti karjaa.
10. Sitten he meniv�t alas Egyptiin, kun n�l�nh�t� oli levinnyt koko Kanaanin maahan, ja asuivat siell� muukalaisina niin kauan kuin elatusta heille riitti; ja he lis��ntyiv�t siell� suureksi joukoksi, niin ettei heid�n heimonsa paljoudella ollut m��r��.
11. Mutta Egyptin kuningas asettui heit� vastaan: heit� kohdeltiin vilpillisesti ja rasitettiin kovalla ty�ll� ja tiilenteolla ja heid�t tehtiin orjiksi.
12. Niin he huusivat avuksi Jumalaansa, ja h�n l�i Egyptin maata vaivoilla, joihin ei mit��n parannuskeinoa ollut. Silloin egyptil�iset ajoivat heid�t pois tyk��ns�.
13. Ja Jumala kuivasi Punaisen meren heid�n edess�ns�
14. ja kuljetti heid�t Siinaille ja Kaades-Barneaan. Ja he karkoittivat pois kaikki, jotka asuivat er�maassa,
15. ja asettuivat asumaan amorilaisten maahan ja tuhosivat sotavoimillaan kaikki hesbonilaiset. Sitten he meniv�t Jordanin ylitse ja ottivat haltuunsa koko vuoriston.
16. Ja he karkoittivat tielt�ns� kanaanilaiset, perissil�iset, jebusilaiset, sikemil�iset ja kaikki girgasilaiset ja asettuivat asumaan sinne pitk�ksi ajaksi.
17. Ja niin kauan kuin he olivat tekem�tt� synti� Jumalaansa vastaan, k�vi heid�n hyvin; sill� heid�n kanssansa on Jumala, joka vihaa v��ryytt�.
18. Mutta kun he k��ntyiv�t pois silt� tielt�, jonka h�n oli heille m��r�nnyt, saivat he tuhonsa monissa pitk�llisiss� sodissa, ja heid�t vietiin pakkosiirtolaisina maahan, joka ei ollut heid�n omansa, ja heid�n Jumalansa temppeli h�vitettiin perustuksia my�ten, ja viholliset valtasivat heid�n kaupunkinsa.
19. Mutta nyt, kun he ovat j�lleen k��ntyneet Jumalansa puoleen, ovat he palanneet takaisin hajaannuksesta, jonne heid�t oli hajoitettu, ja ovat ottaneet haltuunsa Jerusalemin, jossa heid�n pyh�kk�ns� on, ja ovat asettuneet asumaan vuoristoon, koska se oli autio.
20. Ja nyt, valtias ja herra, jos t�t� kansaa painaa joku rikos ja he tekev�t synti� Jumalaansa vastaan, niin me saamme n�hd�, ett� se tuottaa heille turmion, ja silloin tahdomme k�yd� sotimaan heit� vastaan.
21. Mutta jos heid�n kansassaan ei ole mit��n laittomuutta, niin j�tt�k��n herrani heid�t rauhaan, sill� muutoin saattaa heid�n Herransa ja Jumalansa tulla kilvell��n suojaamaan heit�, ja me joudumme koko maailman pilkaksi."
22. Kun Akior oli lopettanut t�m�n puheen, rupesi kaikki kansa, joka seisoi piiriss� teltan ymp�rill�, nurisemaan; ja Holoferneen p��lik�t ja kaikki rannikon ja Mooabin asukkaat huusivat, ett� h�net oli hakattava kappaleiksi.
23. "Sill�", sanoivat he, "me emme aio pel�t� israelilaisia. Seh�n on sellainen kansa, jolta puuttuu voimaa ja lujuutta ankaraan taisteluun.
24. Menk��mme siis heit� vastaan, ja he ovat vain suupala koko sinun sotajoukollesi, mahtava Holofernes."

JUDITIN KIRJA